Definify.com

Definition 2024


rikkoa

rikkoa

Finnish

Verb

rikkoa

  1. (transitive) to break
    Kuka on rikkonut kahvimukini?
    Who has broken my coffee mug?
    Hän rikkoi lupauksensa.
    She broke her promise.
    rikkoa seteli = to break a bill
  2. (transitive) to violate
    Rikkovatko poliisin toimet perustuslakia?
    Are the police's actions violating the Constitution?
  3. (transitive/intransitive) to offend, to transgress (something = partitive, against something = partitive + vastaan):
    Hän rikkoo hyviä tapoja vastaan, miten haluaa.
    He'll transgress against common decency as he wants.
    Mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
    We forgive those who trespassed against us.
  4. (transitive) to renege
    Yritys rikkoi sopimusta.
    The company reneged the contract.
  5. (transitive) ~ rauhaa = to disturb the peace

Conjugation

Inflection of rikkoa (Kotus type 52/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikon en riko 1st sing. olen rikkonut en ole rikkonut
2nd sing. rikot et riko 2nd sing. olet rikkonut et ole rikkonut
3rd sing. rikkoo ei riko 3rd sing. on rikkonut ei ole rikkonut
1st plur. rikomme emme riko 1st plur. olemme rikkoneet emme ole rikkoneet
2nd plur. rikotte ette riko 2nd plur. olette rikkoneet ette ole rikkoneet
3rd plur. rikkovat eivät riko 3rd plur. ovat rikkoneet eivät ole rikkoneet
passive rikotaan ei rikota passive on rikottu ei ole rikottu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikoin en rikkonut 1st sing. olin rikkonut en ollut rikkonut
2nd sing. rikoit et rikkonut 2nd sing. olit rikkonut et ollut rikkonut
3rd sing. rikkoi ei rikkonut 3rd sing. oli rikkonut ei ollut rikkonut
1st plur. rikoimme emme rikkoneet 1st plur. olimme rikkoneet emme olleet rikkoneet
2nd plur. rikoitte ette rikkoneet 2nd plur. olitte rikkoneet ette olleet rikkoneet
3rd plur. rikkoivat eivät rikkoneet 3rd plur. olivat rikkoneet eivät olleet rikkoneet
passive rikottiin ei rikottu passive oli rikottu ei ollut rikottu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkoisin en rikkoisi 1st sing. olisin rikkonut en olisi rikkonut
2nd sing. rikkoisit et rikkoisi 2nd sing. olisit rikkonut et olisi rikkonut
3rd sing. rikkoisi ei rikkoisi 3rd sing. olisi rikkonut ei olisi rikkonut
1st plur. rikkoisimme emme rikkoisi 1st plur. olisimme rikkoneet emme olisi rikkoneet
2nd plur. rikkoisitte ette rikkoisi 2nd plur. olisitte rikkoneet ette olisi rikkoneet
3rd plur. rikkoisivat eivät rikkoisi 3rd plur. olisivat rikkoneet eivät olisi rikkoneet
passive rikottaisiin ei rikottaisi passive olisi rikottu ei olisi rikottu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. riko älä riko 2nd sing. ole rikkonut älä ole rikkonut
3rd sing. rikkokoon älköön rikkoko 3rd sing. olkoon rikkonut älköön olko rikkonut
1st plur. rikkokaamme älkäämme rikkoko 1st plur. olkaamme rikkoneet älkäämme olko rikkoneet
2nd plur. rikkokaa älkää rikkoko 2nd plur. olkaa rikkoneet älkää olko rikkoneet
3rd plur. rikkokoot älkööt rikkoko 3rd plur. olkoot rikkoneet älkööt olko rikkoneet
passive rikottakoon älköön rikottako passive olkoon rikottu älköön olko rikottu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkonen en rikkone 1st sing. lienen rikkonut en liene rikkonut
2nd sing. rikkonet et rikkone 2nd sing. lienet rikkonut et liene rikkonut
3rd sing. rikkonee ei rikkone 3rd sing. lienee rikkonut ei liene rikkonut
1st plur. rikkonemme emme rikkone 1st plur. lienemme rikkoneet emme liene rikkoneet
2nd plur. rikkonette ette rikkone 2nd plur. lienette rikkoneet ette liene rikkoneet
3rd plur. rikkonevat eivät rikkone 3rd plur. lienevät rikkoneet eivät liene rikkoneet
passive rikottaneen ei rikottane passive lienee rikottu ei liene rikottu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rikkoa present rikkova rikottava
long 1st2 rikkoakseen past rikkonut rikottu
2nd inessive1 rikkoessa rikottaessa agent1, 3 rikkoma
instructive rikkoen negative rikkomaton
3rd inessive rikkomassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative rikkomasta
illative rikkomaan
adessive rikkomalla
abessive rikkomatta
instructive rikkoman rikottaman
4th nominative rikkominen
partitive rikkomista
5th2 rikkomaisillaan

Derived terms

Related terms

Anagrams