Definify.com

Definition 2024


Emmi

Emmi

See also: emmi

Finnish

Proper noun

Emmi

  1. A female given name.
    • 1912 Maiju Lassila, Manasse Jäppinen, in Pikku Mestareita, Love kirjat (1979), ISBN 951-835-023-X, page 63:
      Mutta kaikki Doroteeathan ovat toimissansa nopeita, reima-akkoja, kuten kaikki Emmit ovat mämmimäisiä.
    • 1988 Esa Sariola, Naisten kesken, miesten kesken, Otava, ISBN 951-1-10303-2, page 137:
      ―Älä sano Martaksi, se on niin ruma nimi. Emmi on niin kaunis nimi, mikset sinä käytä sitä?

Declension

Inflection of Emmi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Emmi Emmit
genitive Emmin Emmien
partitive Emmiä Emmejä
illative Emmiin Emmeihin
singular plural
nominative Emmi Emmit
accusative nom. Emmi Emmit
gen. Emmin
genitive Emmin Emmien
partitive Emmiä Emmejä
inessive Emmissä Emmeissä
elative Emmistä Emmeistä
illative Emmiin Emmeihin
adessive Emmillä Emmeillä
ablative Emmiltä Emmeiltä
allative Emmille Emmeille
essive Emminä Emmeinä
translative Emmiksi Emmeiksi
instructive Emmein
abessive Emmittä Emmeittä
comitative Emmeineen

German

Proper noun

Emmi

  1. A female given name, variant spelling of Emmy.

emmi

emmi

See also: Emmi

Finnish

Verb

emmi

  1. Indicative present connegative form of empiä.
  2. Second-person singular imperative present form of empiä.
  3. Second-person singular imperative present connegative form of empiä.

French

Pronunciation

  • IPA(key): /ɑ̃.mi/

Etymology

Contraction of en + mi, mi being an archaic word for "middle"

Adverb

emmi

  1. (archaic) in the middle; in the centre

Anagrams


Northern Paiute

Pronunciation

  • IPA(key): /im̥aj/

Noun

emmi

  1. hand

Old French

Etymology

en + mi

Preposition

emmi

  1. amid; amidst

Adverb

emmi

  1. amid; amidst

Turkish

Pronunciation

  • Hyphenation: em‧mi

Noun

emmi (definite accusative emmiyi, plural emmiler)

  1. paternal uncle, one's father's brother

Declension

See also