Definify.com

Definition 2024


virke

virke

Finnish

Noun

virke

  1. (grammar) A sentence.

Usage notes

  • Virke means only the whole sentence or set of clauses ending with a period, exclamation point or question mark. Thus, "Minä menen kouluun, vaikka en jaksaisi." is a virke where "Minä menen kouluun" is a lause (here more exactly: päälause) and "vaikka en jaksaisi" is a lause (here more exactly: sivulause).

Declension

Inflection of virke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative virke virkkeet
genitive virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitive virkettä virkkeitä
illative virkkeeseen virkkeisiin
virkkeihin
singular plural
nominative virke virkkeet
accusative nom. virke virkkeet
gen. virkkeen
genitive virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitive virkettä virkkeitä
inessive virkkeessä virkkeissä
elative virkkeestä virkkeistä
illative virkkeeseen virkkeisiin
virkkeihin
adessive virkkeellä virkkeillä
ablative virkkeeltä virkkeiltä
allative virkkeelle virkkeille
essive virkkeenä virkkeinä
translative virkkeeksi virkkeiksi
instructive virkkein
abessive virkkeettä virkkeittä
comitative virkkeineen

Norwegian Bokmål

Etymology

From Old Norse virki (noun), and German wirken (verb)

Noun

virke n (definite singular virket, indefinite plural virke or virker, definite plural virka or virkene)

  1. (uncountable) business; work
  2. of or related to woodwork

Verb

virke (imperative virk, present tense virker, passive virkes, simple past and past participle virka or virket, present participle virkende)

  1. to work
  2. to affect
  3. to seem
    det virker som en evighet - it seems like an eternity

Derived terms

References


Swedish

Pronunciation

Noun

virke n

  1. wood cut into boards or planks, to be used in carpentry or other construction work; lumber, timber

Declension