Definify.com

Definition 2022


Varma

Varma

See also: varma and värma

Finnish

Proper noun

Varma

  1. A female given name.
  2. A male given name.
    • 2015 Raija Oranen, Hirmuinen mies, Teos, ISBN 978-951-851-624-1, page 34:
      — Mitä sinä naurat? Anna valpastui, työnsi puurolautasen sivuun ja alkoi siistiä pojan leukaa ja poskia.
      — Sitä vain, kun panivat sille yhdelle samaan aikaan syntyneelle nimeksi Kai. Paasikivi mylvähti uuden naurunpuuskan. — Minä sanoin, että minun poikani ei ole kai Paasikivi, vaan Varma Paasikivi.
  3. A surname.

Declension

Inflection of Varma (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Varma Varmat
genitive Varman Varmojen
partitive Varmaa Varmoja
illative Varmaan Varmoihin
singular plural
nominative Varma Varmat
accusative nom. Varma Varmat
gen. Varman
genitive Varman Varmojen
Varmainrare
partitive Varmaa Varmoja
inessive Varmassa Varmoissa
elative Varmasta Varmoista
illative Varmaan Varmoihin
adessive Varmalla Varmoilla
ablative Varmalta Varmoilta
allative Varmalle Varmoille
essive Varmana Varmoina
translative Varmaksi Varmoiksi
instructive Varmoin
abessive Varmatta Varmoitta
comitative Varmoineen

Usage notes

  • The given name was officially defined as female in 1947.

varma

varma

See also: Varma and värma

Esperanto

Adjective

varma (accusative singular varman, plural varmaj, accusative plural varmajn)

  1. warm, hot (temperature)
    • 1999, Anna Löwenstein, La ŝtona urbo, Antwerp: Flandra Esperanto-Ligo, ISBN 9789071205774, OCLC 46863861:
      Ni portis eksteren garbojn da pajlo kaj kovris nin per feloj, sub kiuj ni restis sufiĉe varmaj kaj sekaj.
      He carried out sheaves of straw and covered us with pelts, under which we stayed warm and dry enough.

Antonyms

Derived terms

Related terms


Finnish

(index va)

Etymology

Ultimately from Proto-Indo-European *wēr- (true, benevolent).

Adjective

varma (comparative varmempi, superlative varmin)

  1. sure, certain

Declension

Inflection of varma (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative varma varmat
genitive varman varmojen
partitive varmaa varmoja
illative varmaan varmoihin
singular plural
nominative varma varmat
accusative nom. varma varmat
gen. varman
genitive varman varmojen
varmainrare
partitive varmaa varmoja
inessive varmassa varmoissa
elative varmasta varmoista
illative varmaan varmoihin
adessive varmalla varmoilla
ablative varmalta varmoilta
allative varmalle varmoille
essive varmana varmoina
translative varmaksi varmoiksi
instructive varmoin
abessive varmatta varmoitta
comitative varmoineen

Antonyms

Derived terms


Ido

Etymology

From Esperanto varma, English and German warm.

Adjective

varma

  1. warm

Antonyms

Derived terms


Norwegian Bokmål

Alternative forms

Verb

varma

  1. simple past of varme
  2. past participle of varme

Swedish

Adjective

varma

  1. absolute singular definite and plural form of varm.