Definify.com

Definition 2024


seppä

seppä

Finnish

(index se)

Noun

seppä

  1. smith, blacksmith
    • Kalevala, Kahdeskymmenes runo
      Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, / otti ohrasen jyviä, kuusi ohrasen jyveä, / seitsemän humalan päätä, vettä kauhoa kaheksan;
  2. (insects) click beetle

Declension

Inflection of seppä (Kotus type 10/koira, pp-p gradation)
nominative seppä sepät
genitive sepän seppien
partitive seppää seppiä
illative seppään seppiin
singular plural
nominative seppä sepät
accusative nom. seppä sepät
gen. sepän
genitive sepän seppien
seppäinrare
partitive seppää seppiä
inessive sepässä sepissä
elative sepästä sepistä
illative seppään seppiin
adessive sepällä sepillä
ablative sepältä sepiltä
allative sepälle sepille
essive seppänä seppinä
translative sepäksi sepiksi
instructive sepin
abessive sepättä sepittä
comitative seppineen

Synonyms

Compounds

  • puuseppä
  • rakennuspuuseppä
  • rakennuspeltiseppä
  • runoseppä
  • sanaseppä
  • satulaseppä
  • vaskiseppä
  • viljaseppä

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *seppä, from Proto-Uralic *śeppä. Originally meant masterful or skillful.

Noun

seppä (genitive sepän, partitive seppää)

  1. smith

Declension


Votic

Etymology

From Proto-Finnic *seppä, from Proto-Uralic *śeppä. Originally meant masterful or skillful.

Noun

seppä (genitive sepää, partitive seppää)

  1. smith

Inflection

References

  • "seppä" in Vadja keele sõnaraamat