Definify.com

Definition 2024


Pauke

Pauke

See also: pauke

German

Noun

Pauke f (genitive Pauke, plural Pauken)

  1. kettledrum; timpani

Declension

Derived terms

  • mit Pauken und Trompeten

Related terms

pauke

pauke

See also: Pauke

Finnish

Noun

pauke

  1. sputter, trash

Declension

Inflection of pauke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative pauke paukkeet
genitive paukkeen paukkeiden
paukkeitten
partitive pauketta paukkeita
illative paukkeeseen paukkeisiin
paukkeihin
singular plural
nominative pauke paukkeet
accusative nom. pauke paukkeet
gen. paukkeen
genitive paukkeen paukkeiden
paukkeitten
partitive pauketta paukkeita
inessive paukkeessa paukkeissa
elative paukkeesta paukkeista
illative paukkeeseen paukkeisiin
paukkeihin
adessive paukkeella paukkeilla
ablative paukkeelta paukkeilta
allative paukkeelle paukkeille
essive paukkeena paukkeina
translative paukkeeksi paukkeiksi
instructive paukkein
abessive paukkeetta paukkeitta
comitative paukkeineen

Anagrams


German

Verb

pauke

  1. First-person singular present of pauken.
  2. First-person singular subjunctive I of pauken.
  3. Third-person singular subjunctive I of pauken.
  4. Imperative singular of pauken.