Definify.com

Definition 2024


kertaistua

kertaistua

See also: -kertaistua

Finnish

Verb

kertaistua

  1. (intransitive) to multiple itself n times; used only in compounds
    kaksinkertaistua: to double, be doupled
    kolminkertaistua: to triple, be tripled
    moninkertaistua: to multiple

Conjugation

Inflection of kertaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kertaistun en kertaistu 1st sing. olen kertaistunut en ole kertaistunut
2nd sing. kertaistut et kertaistu 2nd sing. olet kertaistunut et ole kertaistunut
3rd sing. kertaistuu ei kertaistu 3rd sing. on kertaistunut ei ole kertaistunut
1st plur. kertaistumme emme kertaistu 1st plur. olemme kertaistuneet emme ole kertaistuneet
2nd plur. kertaistutte ette kertaistu 2nd plur. olette kertaistuneet ette ole kertaistuneet
3rd plur. kertaistuvat eivät kertaistu 3rd plur. ovat kertaistuneet eivät ole kertaistuneet
passive kertaistutaan ei kertaistuta passive on kertaistuttu ei ole kertaistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kertaistuin en kertaistunut 1st sing. olin kertaistunut en ollut kertaistunut
2nd sing. kertaistuit et kertaistunut 2nd sing. olit kertaistunut et ollut kertaistunut
3rd sing. kertaistui ei kertaistunut 3rd sing. oli kertaistunut ei ollut kertaistunut
1st plur. kertaistuimme emme kertaistuneet 1st plur. olimme kertaistuneet emme olleet kertaistuneet
2nd plur. kertaistuitte ette kertaistuneet 2nd plur. olitte kertaistuneet ette olleet kertaistuneet
3rd plur. kertaistuivat eivät kertaistuneet 3rd plur. olivat kertaistuneet eivät olleet kertaistuneet
passive kertaistuttiin ei kertaistuttu passive oli kertaistuttu ei ollut kertaistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kertaistuisin en kertaistuisi 1st sing. olisin kertaistunut en olisi kertaistunut
2nd sing. kertaistuisit et kertaistuisi 2nd sing. olisit kertaistunut et olisi kertaistunut
3rd sing. kertaistuisi ei kertaistuisi 3rd sing. olisi kertaistunut ei olisi kertaistunut
1st plur. kertaistuisimme emme kertaistuisi 1st plur. olisimme kertaistuneet emme olisi kertaistuneet
2nd plur. kertaistuisitte ette kertaistuisi 2nd plur. olisitte kertaistuneet ette olisi kertaistuneet
3rd plur. kertaistuisivat eivät kertaistuisi 3rd plur. olisivat kertaistuneet eivät olisi kertaistuneet
passive kertaistuttaisiin ei kertaistuttaisi passive olisi kertaistuttu ei olisi kertaistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kertaistu älä kertaistu 2nd sing. ole kertaistunut älä ole kertaistunut
3rd sing. kertaistukoon älköön kertaistuko 3rd sing. olkoon kertaistunut älköön olko kertaistunut
1st plur. kertaistukaamme älkäämme kertaistuko 1st plur. olkaamme kertaistuneet älkäämme olko kertaistuneet
2nd plur. kertaistukaa älkää kertaistuko 2nd plur. olkaa kertaistuneet älkää olko kertaistuneet
3rd plur. kertaistukoot älkööt kertaistuko 3rd plur. olkoot kertaistuneet älkööt olko kertaistuneet
passive kertaistuttakoon älköön kertaistuttako passive olkoon kertaistuttu älköön olko kertaistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kertaistunen en kertaistune 1st sing. lienen kertaistunut en liene kertaistunut
2nd sing. kertaistunet et kertaistune 2nd sing. lienet kertaistunut et liene kertaistunut
3rd sing. kertaistunee ei kertaistune 3rd sing. lienee kertaistunut ei liene kertaistunut
1st plur. kertaistunemme emme kertaistune 1st plur. lienemme kertaistuneet emme liene kertaistuneet
2nd plur. kertaistunette ette kertaistune 2nd plur. lienette kertaistuneet ette liene kertaistuneet
3rd plur. kertaistunevat eivät kertaistune 3rd plur. lienevät kertaistuneet eivät liene kertaistuneet
passive kertaistuttaneen ei kertaistuttane passive lienee kertaistuttu ei liene kertaistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kertaistua present kertaistuva kertaistuttava
long 1st2 kertaistuakseen past kertaistunut kertaistuttu
2nd inessive1 kertaistuessa kertaistuttaessa agent1, 3 kertaistuma
instructive kertaistuen negative kertaistumaton
3rd inessive kertaistumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative kertaistumasta
illative kertaistumaan
adessive kertaistumalla
abessive kertaistumatta
instructive kertaistuman kertaistuttaman
4th nominative kertaistuminen
partitive kertaistumista
5th2 kertaistumaisillaan

Anagrams