Definify.com

Definition 2024


Marika

Marika

Czech

Proper noun

Marika f

  1. A female given name.

Estonian

Etymology

From Hungarian Marika in the 20th century.

Proper noun

Marika

  1. A female given name.

Usage notes

  • Popular in Estonia in the 1950s and the 1960s.

Related terms


Finnish

Etymology

From Hungarian Marika in the 20th century.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈmɑrikɑ]
  • Hyphenation: Ma‧ri‧ka

Proper noun

Marika

  1. A female given name.
    • 2010 Ritva Kokkola, Palasin kynnykseltä. Novelleja, Myllylahti Oy, ISBN 978-952-202-203-5, pages 86-87:
      Maija-täti sanoi, että heillä päin koirille ei annettu vierasmaalaisia nimiä. Eikä tietysti lapsillekaan. Sitten kun olin käynyt rippikoulun, minua pyydettiin kummiksi. Ehdotin vauvan nimeksi Annea tai Heidiä tai Marikaa. Koulun takia en päässyt ristiäisiin. Pari viikkoa myöhemmin sain valokuvan , johon oli kirjoitettu Kummitädille Eilalta.

Declension

Inflection of Marika (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative Marika Marikat
genitive Marikan Marikoiden
Marikoitten
partitive Marikaa Marikoita
illative Marikaan Marikoihin
singular plural
nominative Marika Marikat
accusative nom. Marika Marikat
gen. Marikan
genitive Marikan Marikoiden
Marikoitten
Marikainrare
partitive Marikaa Marikoita
inessive Marikassa Marikoissa
elative Marikasta Marikoista
illative Marikaan Marikoihin
adessive Marikalla Marikoilla
ablative Marikalta Marikoilta
allative Marikalle Marikoille
essive Marikana Marikoina
translative Marikaksi Marikoiksi
instructive Marikoin
abessive Marikatta Marikoitta
comitative Marikoineen

Usage notes

  • Popular in Finland in the 1970s and the 1980s, often as a middle name.

Anagrams


Hungarian

Etymology

Mari (diminutive of Mária) + -ka (diminutive suffix)

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈmɒrikɒ]
  • Hyphenation: Ma‧ri‧ka

Proper noun

Marika

  1. A diminutive of the female given name Mária.

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, back harmony)
singular plural
nominative Marika Marikák
accusative Marikát Marikákat
dative Marikának Marikáknak
instrumental Marikával Marikákkal
causal-final Marikáért Marikákért
translative Marikává Marikákká
terminative Marikáig Marikákig
essive-formal Marikaként Marikákként
essive-modal
inessive Marikában Marikákban
superessive Marikán Marikákon
adessive Marikánál Marikáknál
illative Marikába Marikákba
sublative Marikára Marikákra
allative Marikához Marikákhoz
elative Marikából Marikákból
delative Marikáról Marikákról
ablative Marikától Marikáktól
Possessive forms of Marika
possessor single possession multiple possessions
1st person sing. Marikám Marikáim
2nd person sing. Marikád Marikáid
3rd person sing. Marikája Marikái
1st person plural Marikánk Marikáink
2nd person plural Marikátok Marikáitok
3rd person plural Marikájuk Marikáik

Latvian

Etymology

First recorded as a given name of Latvians in 1845. From Hungarian Marika.

Proper noun

Marika f

  1. A female given name.

References

  • Klāvs Siliņš: Latviešu personvārdu vārdnīca. Riga "Zinātne" 1990, ISBN 5-7966-0278-0
  • Population Register of Latvia: Marika was the only given name of 1608 persons in Latvia on May 21st 2010.