Definify.com
Definition 2024
viimeinen
viimeinen
Finnish
(index vi)
Adjective
viimeinen (no comparative, superlative viimeisin)
- last, final
- translative of ordinal number + ~ : nth last
- toiseksi viimeinen
- second last
- toiseksi viimeinen
- dying (pertaining to the moments before death)
- Hänen viimeiset sanansa koskivat hänen äitiään.
- His dying words were of his mother.
- Hänen viimeiset sanansa koskivat hänen äitiään.
Declension
| Inflection of viimeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | viimeinen | viimeiset | |
| genitive | viimeisen | viimeisten viimeisien |
|
| partitive | viimeistä | viimeisiä | |
| illative | viimeiseen | viimeisiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | viimeinen | viimeiset | |
| accusative | nom. | viimeinen | viimeiset |
| gen. | viimeisen | ||
| genitive | viimeisen | viimeisten viimeisien |
|
| partitive | viimeistä | viimeisiä | |
| inessive | viimeisessä | viimeisissä | |
| elative | viimeisestä | viimeisistä | |
| illative | viimeiseen | viimeisiin | |
| adessive | viimeisellä | viimeisillä | |
| ablative | viimeiseltä | viimeisiltä | |
| allative | viimeiselle | viimeisille | |
| essive | viimeisenä | viimeisinä | |
| translative | viimeiseksi | viimeisiksi | |
| instructive | — | viimeisin | |
| abessive | viimeisettä | viimeisittä | |
| comitative | — | viimeisine | |
Synonyms
Antonyms
Derived terms
Derived terms
References
- Hakulinen, Auli et al. (2004). Iso suomen kielioppi, § 300. Helsinki: SKS. ISBN 951-746-557-2.