Definify.com

Definition 2024

planttu

(dialectal) sapling, seedling
novice, beginner, greenhorn (someone new to a profession, usually with a modifier that specifies the profession)
Tuo insinöörinplanttu luulee tietävänsä kaiken.
That novice engineer believes he knows everything.

Inflection of planttu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative		planttu	plantut
genitive		plantun	planttujen
partitive		planttua	planttuja
illative		planttuun	planttuihin
		singular	plural
nominative		planttu	plantut
accusative	nom.	planttu	plantut
accusative	gen.	plantun	plantut
genitive		plantun	planttujen
partitive		planttua	planttuja
inessive		plantussa	plantuissa
elative		plantusta	plantuista
illative		planttuun	planttuihin
adessive		plantulla	plantuilla
ablative		plantulta	plantuilta
allative		plantulle	plantuille
essive		planttuna	planttuina
translative		plantuksi	plantuiksi
instructive		—	plantuin
abessive		plantutta	plantuitta
comitative		—	planttuineen