Definify.com
Definition 2024
opiskeltu
opiskeltu
Finnish
Verb
opiskeltu
- Past passive participle of opiskella.
Declension
| Inflection of opiskeltu (Kotus type 1/valo, lt-ll gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | opiskeltu | opiskellut | |
| genitive | opiskellun | opiskeltujen | |
| partitive | opiskeltua | opiskeltuja | |
| illative | opiskeltuun | opiskeltuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | opiskeltu | opiskellut | |
| accusative | nom. | opiskeltu | opiskellut |
| gen. | opiskellun | ||
| genitive | opiskellun | opiskeltujen | |
| partitive | opiskeltua | opiskeltuja | |
| inessive | opiskellussa | opiskelluissa | |
| elative | opiskellusta | opiskelluista | |
| illative | opiskeltuun | opiskeltuihin | |
| adessive | opiskellulla | opiskelluilla | |
| ablative | opiskellulta | opiskelluilta | |
| allative | opiskellulle | opiskelluille | |
| essive | opiskeltuna | opiskeltuina | |
| translative | opiskelluksi | opiskelluiksi | |
| instructive | — | opiskelluin | |
| abessive | opiskellutta | opiskelluitta | |
| comitative | — | opiskeltuine | |