Definify.com

Definition 2024

naiminen

Getting married.
A marriage, in the expressions mennä naimisiin (to marry) and olla naimisissa (to be married).
(colloquial) ****, copulation, sex(ual intercourse)

Inflection of naiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		naiminen	naimiset
genitive		naimisen	naimisten naimisien
partitive		naimista	naimisia
illative		naimiseen	naimisiin
		singular	plural
nominative		naiminen	naimiset
accusative	nom.	naiminen	naimiset
accusative	gen.	naimisen	naimiset
genitive		naimisen	naimisten naimisien
partitive		naimista	naimisia
inessive		naimisessa	naimisissa
elative		naimisesta	naimisista
illative		naimiseen	naimisiin
adessive		naimisella	naimisilla
ablative		naimiselta	naimisilta
allative		naimiselle	naimisille
essive		naimisena	naimisina
translative		naimiseksi	naimisiksi
instructive		—	naimisin
abessive		naimisetta	naimisitta
comitative		—	naimisineen

(getting married) naimisiinmeno, avioituminen
(marriage) avioliitto
(copulation; vulgar) paneminen, nussiminen, hässiminen, bylsiminen, kuksiminen

mennä naimisiin + genitive + kanssa = to marry sb, get married to sb (Lit: To go to marriage with somebody).
olla naimisissa + genitive + kanssa = to be married with someone (Lit: To be in the marriage with someone).
Heka on naimisissa Soilen kanssa.
Heka is married with Soile.

naiminen