Definify.com
Definition 2025
koulittu
koulittu
Finnish
Verb
koulittu
- Past passive participle of koulia.
Declension
| Inflection of koulittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | koulittu | koulitut | |
| genitive | koulitun | koulittujen | |
| partitive | koulittua | koulittuja | |
| illative | koulittuun | koulittuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | koulittu | koulitut | |
| accusative | nom. | koulittu | koulitut |
| gen. | koulitun | ||
| genitive | koulitun | koulittujen | |
| partitive | koulittua | koulittuja | |
| inessive | koulitussa | koulituissa | |
| elative | koulitusta | koulituista | |
| illative | koulittuun | koulittuihin | |
| adessive | koulitulla | koulituilla | |
| ablative | koulitulta | koulituilta | |
| allative | koulitulle | koulituille | |
| essive | koulittuna | koulittuina | |
| translative | koulituksi | koulituiksi | |
| instructive | — | koulituin | |
| abessive | koulitutta | koulituitta | |
| comitative | — | koulittuine | |