Definify.com
Definition 2024
koulittu
koulittu
Finnish
Verb
koulittu
- Past passive participle of koulia.
Declension
Inflection of koulittu (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | koulittu | koulitut | |
genitive | koulitun | koulittujen | |
partitive | koulittua | koulittuja | |
illative | koulittuun | koulittuihin | |
singular | plural | ||
nominative | koulittu | koulitut | |
accusative | nom. | koulittu | koulitut |
gen. | koulitun | ||
genitive | koulitun | koulittujen | |
partitive | koulittua | koulittuja | |
inessive | koulitussa | koulituissa | |
elative | koulitusta | koulituista | |
illative | koulittuun | koulittuihin | |
adessive | koulitulla | koulituilla | |
ablative | koulitulta | koulituilta | |
allative | koulitulle | koulituille | |
essive | koulittuna | koulittuina | |
translative | koulituksi | koulituiksi | |
instructive | — | koulituin | |
abessive | koulitutta | koulituitta | |
comitative | — | koulittuine |