Definify.com

Definition 2022


kaunis

kaunis

Estonian

Adjective

kaunis (genitive kauni, partitive kaunist)

  1. beautiful
Synonyms

Adverb

kaunis

  1. quite

Finnish

Etymology

From Proto-Germanic *skauniz. Compare to English sheen, German schön and Swedish skön.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑu̯nis/
  • Hyphenation: kau‧nis

Adjective

kaunis (comparative kauniimpi, superlative kaunein or kaunehin)

  1. beautiful
    Hän on todella kaunis.
    She is really beautiful.

Declension

Inflection of kaunis (Kotus type 41/vieras, no gradation)
nominative kaunis kauniit
genitive kauniin kauniiden
kauniitten
partitive kaunista kauniita
illative kauniiseen kauniisiin
singular plural
nominative kaunis kauniit
accusative nom. kaunis kauniit
gen. kauniin
genitive kauniin kauniiden
kauniitten
partitive kaunista kauniita
inessive kauniissa kauniissa
elative kauniista kauniista
illative kauniiseen kauniisiin
kauniihinrare
adessive kauniilla kauniilla
ablative kauniilta kauniilta
allative kauniille kauniille
essive kauniina kauniina
translative kauniiksi kauniiksi
instructive kauniin
abessive kauniitta kauniitta
comitative kauniineen

Antonyms

Derived terms

Anagrams


Karelian

Etymology

From Proto-Germanic *skauniz.

Noun

kaunis

  1. beautiful