Definify.com
Definition 2024
ilmeetön
ilmeetön
Finnish
Adjective
ilmeetön (comparative ilmeettömämpi, superlative ilmeettömin)
Declension
| Inflection of ilmeetön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | ilmeetön | ilmeettömät | |
| genitive | ilmeettömän | ilmeettömien | |
| partitive | ilmeetöntä | ilmeettömiä | |
| illative | ilmeettömään | ilmeettömiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | ilmeetön | ilmeettömät | |
| accusative | nom. | ilmeetön | ilmeettömät |
| gen. | ilmeettömän | ||
| genitive | ilmeettömän | ilmeettömien ilmeetöntenrare |
|
| partitive | ilmeetöntä | ilmeettömiä | |
| inessive | ilmeettömässä | ilmeettömissä | |
| elative | ilmeettömästä | ilmeettömistä | |
| illative | ilmeettömään | ilmeettömiin | |
| adessive | ilmeettömällä | ilmeettömillä | |
| ablative | ilmeettömältä | ilmeettömiltä | |
| allative | ilmeettömälle | ilmeettömille | |
| essive | ilmeettömänä | ilmeettöminä | |
| translative | ilmeettömäksi | ilmeettömiksi | |
| instructive | — | ilmeettömin | |
| abessive | ilmeettömättä | ilmeettömittä | |
| comitative | — | ilmeettömine | |