Definify.com
Definition 2024
finiittiverbi
finiittiverbi
Finnish
Noun
finiittiverbi
- (grammar) finite verb (verb inflected for person and tense)
Declension
| Inflection of finiittiverbi (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | finiittiverbi | finiittiverbit | |
| genitive | finiittiverbin | finiittiverbien | |
| partitive | finiittiverbiä | finiittiverbejä | |
| illative | finiittiverbiin | finiittiverbeihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | finiittiverbi | finiittiverbit | |
| accusative | nom. | finiittiverbi | finiittiverbit |
| gen. | finiittiverbin | ||
| genitive | finiittiverbin | finiittiverbien | |
| partitive | finiittiverbiä | finiittiverbejä | |
| inessive | finiittiverbissä | finiittiverbeissä | |
| elative | finiittiverbistä | finiittiverbeistä | |
| illative | finiittiverbiin | finiittiverbeihin | |
| adessive | finiittiverbillä | finiittiverbeillä | |
| ablative | finiittiverbiltä | finiittiverbeiltä | |
| allative | finiittiverbille | finiittiverbeille | |
| essive | finiittiverbinä | finiittiverbeinä | |
| translative | finiittiverbiksi | finiittiverbeiksi | |
| instructive | — | finiittiverbein | |
| abessive | finiittiverbittä | finiittiverbeittä | |
| comitative | — | finiittiverbeineen | |
Synonyms
Antonyms
- infiniittiverbi