Definify.com
Definition 2024
rikkua
rikkua
Finnish
Verb
rikkua
- (intransitive, dialectal) To break.
Conjugation
| Inflection of rikkua (Kotus type 52/sanoa, kk-k gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | rikun | en riku | 1st sing. | olen rikkunut | en ole rikkunut | |
| 2nd sing. | rikut | et riku | 2nd sing. | olet rikkunut | et ole rikkunut | |
| 3rd sing. | rikkuu | ei riku | 3rd sing. | on rikkunut | ei ole rikkunut | |
| 1st plur. | rikumme | emme riku | 1st plur. | olemme rikkuneet | emme ole rikkuneet | |
| 2nd plur. | rikutte | ette riku | 2nd plur. | olette rikkuneet | ette ole rikkuneet | |
| 3rd plur. | rikkuvat | eivät riku | 3rd plur. | ovat rikkuneet | eivät ole rikkuneet | |
| passive | rikutaan | ei rikuta | passive | on rikuttu | ei ole rikuttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | rikuin | en rikkunut | 1st sing. | olin rikkunut | en ollut rikkunut | |
| 2nd sing. | rikuit | et rikkunut | 2nd sing. | olit rikkunut | et ollut rikkunut | |
| 3rd sing. | rikkui | ei rikkunut | 3rd sing. | oli rikkunut | ei ollut rikkunut | |
| 1st plur. | rikuimme | emme rikkuneet | 1st plur. | olimme rikkuneet | emme olleet rikkuneet | |
| 2nd plur. | rikuitte | ette rikkuneet | 2nd plur. | olitte rikkuneet | ette olleet rikkuneet | |
| 3rd plur. | rikkuivat | eivät rikkuneet | 3rd plur. | olivat rikkuneet | eivät olleet rikkuneet | |
| passive | rikuttiin | ei rikuttu | passive | oli rikuttu | ei ollut rikuttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | rikkuisin | en rikkuisi | 1st sing. | olisin rikkunut | en olisi rikkunut | |
| 2nd sing. | rikkuisit | et rikkuisi | 2nd sing. | olisit rikkunut | et olisi rikkunut | |
| 3rd sing. | rikkuisi | ei rikkuisi | 3rd sing. | olisi rikkunut | ei olisi rikkunut | |
| 1st plur. | rikkuisimme | emme rikkuisi | 1st plur. | olisimme rikkuneet | emme olisi rikkuneet | |
| 2nd plur. | rikkuisitte | ette rikkuisi | 2nd plur. | olisitte rikkuneet | ette olisi rikkuneet | |
| 3rd plur. | rikkuisivat | eivät rikkuisi | 3rd plur. | olisivat rikkuneet | eivät olisi rikkuneet | |
| passive | rikuttaisiin | ei rikuttaisi | passive | olisi rikuttu | ei olisi rikuttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | riku | älä riku | 2nd sing. | ole rikkunut | älä ole rikkunut | |
| 3rd sing. | rikkukoon | älköön rikkuko | 3rd sing. | olkoon rikkunut | älköön olko rikkunut | |
| 1st plur. | rikkukaamme | älkäämme rikkuko | 1st plur. | olkaamme rikkuneet | älkäämme olko rikkuneet | |
| 2nd plur. | rikkukaa | älkää rikkuko | 2nd plur. | olkaa rikkuneet | älkää olko rikkuneet | |
| 3rd plur. | rikkukoot | älkööt rikkuko | 3rd plur. | olkoot rikkuneet | älkööt olko rikkuneet | |
| passive | rikuttakoon | älköön rikuttako | passive | olkoon rikuttu | älköön olko rikuttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | rikkunen | en rikkune | 1st sing. | lienen rikkunut | en liene rikkunut | |
| 2nd sing. | rikkunet | et rikkune | 2nd sing. | lienet rikkunut | et liene rikkunut | |
| 3rd sing. | rikkunee | ei rikkune | 3rd sing. | lienee rikkunut | ei liene rikkunut | |
| 1st plur. | rikkunemme | emme rikkune | 1st plur. | lienemme rikkuneet | emme liene rikkuneet | |
| 2nd plur. | rikkunette | ette rikkune | 2nd plur. | lienette rikkuneet | ette liene rikkuneet | |
| 3rd plur. | rikkunevat | eivät rikkune | 3rd plur. | lienevät rikkuneet | eivät liene rikkuneet | |
| passive | rikuttaneen | ei rikuttane | passive | lienee rikuttu | ei liene rikuttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | rikkua | present | rikkuva | rikuttava | ||
| long 1st2 | rikkuakseen | past | rikkunut | rikuttu | ||
| 2nd | inessive1 | rikkuessa | rikuttaessa | agent1, 3 | rikkuma | |
| instructive | rikkuen | — | negative | rikkumaton | ||
| 3rd | inessive | rikkumassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. |
||
| elative | rikkumasta | — | ||||
| illative | rikkumaan | — | ||||
| adessive | rikkumalla | — | ||||
| abessive | rikkumatta | — | ||||
| instructive | rikkuman | rikuttaman | ||||
| 4th | nominative | rikkuminen | ||||
| partitive | rikkumista | |||||
| 5th2 | rikkumaisillaan | |||||